Maantieteen päivillä Vaasassa 24.10.2019 pitämäni illallispuheen lyhennelmä.

Useimmat yhteiskunnalliset päätökset vaikuttavat aluekehitykseen. Monesti päätösten aluevaikutuksia ei kuitenkaan arvioida riittävästi. Lopputuloksena on yllätyksiä, kun kansalaisten eriarvoinen kohtelu lisääntyy, arjen palvelut karkaavat kauas ja ympäristö tärvääntyy. Tehtyjen virhearvioiden korjaaminen jälkikäteen on vaikeaa tai mahdotonta.

Maantieteilijöitä tarvitaan esimerkiksi osoittamaan päätösten valmisteluvaiheessa eri vaihtoehtojen vaikutukset kansalaisten arkeen, luonnon monimuotoisuuteen ja yritysten kilpailukykyyn. Maantieteilijöiden on oltava aktiivisia puheenvuorojen käyttäjiä sähköisessä mediassa ja perinteisisssä paperiviestimissä. On myös esiinnyttävä innostavasti suurelle yleisölle ja päättäjille suunnatuissa seminaareissa.

On tavattava päättäjiä. Voi tarjota esimerkiksi lounaan kunnanvaltuuston puheenjohtajalle ja kertoa, mitä mahdollisesti seuraa suunitelmissa olevasta kouluverkon harventamisesta tai kaavamuutoksesta. Aktiivisen tarjonnan seurauksena syntyy kysyntää. Ministerien avustajat, kansanedustajat, eduskunnan valiokuntasihteerit, paikallispoliitikot, ajatuspajojen vetäjät ja toimittajat ottavat yhteyttä. Kutsutaan työryhmiin ja television keskusteluohjelmiin. Pyydetään kolumnistiksi.

Yliopistojen nykyinen ansaintalogiikka ei kannusta osallistumaan tutkimukseen perustuvaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Rahoitusmalli suosii julkaisemista kansainvälisesti. Tämä tarkoittaa artikkeleita ja kirjoja englanniksi, jotka luonnollisesti ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Kuinka moni päättäjä tai toimittaja lukee vaikeasti hankittavia pienen piirin journaaleja ?

Suurilevikkisessä lehdessä tai sosiaalisessa mediassa tutkimuksistaan kirjoittava saa parhaimmillaan satoja tuhansia lukijoita, herättää kansalaisia, kollegoitaan ja päättäjiä ajattelemaan uudistuneesti, mutta tällaiselle vaikuttavuudelle ei anneta arvoa. Se on nollaluokkaa.

Brittiläisen maantieteilijän ei tarvitse ajatella kansainvälisyyttä: hän kirjoittaa omasta yhteiskunnastaan omalla äidinkielellään. Suomalaisen kollegan on kirjoitettava muulla kuin omalla äidinkielellään ja kytkettävä tutkimusasetelma anglosaksisten maiden katsannosta kiinnostavaan yhteyteen. Välttämättä se ei ole tähdellinen Suomen kannalta.

Esimerkiksi yhteiskuntamaantieteilijät on pakotettu samoihin sääntöihin kuin kovien luonnontieteiden edustajat. Luonnontieteiden tutkimusongelmat ovat yleispäteviä. Yhteiskuntatieteissä pyrkimys yleispätevyyteen johtaa yhteiskunnallisesta todellisuudesta vieraantumiseen, todellisen vaikuttavuuden hukkaantumiseen ja tieteellisen mielikuvituksen kaventumiseen. Konkreettista yhteiskuntatutkimusta välttelevälle tämä luonnollisesti sopii.

Yliopisto-opetus perustuu tutkimukseen. Ongelma on, että myös maantieteessä arvostetaan ylimittaisesti mitäänsanomattomuuksilla englanniksi keikaroivaa tutkimusta. Tämä on johtamassa opetuksen kapenemiseen. Opetus liitää liiaksi käsiteavaruuksissa, vaikka opiskelijat kaipaavat käytännön esimerkein ryyditettyjä valmiuksia oman ammatillisen osaamisensa kehittämiseen sekä teorian ja käytännön vuorovaikutuksen ymmärtämiseen.

Liian monet yliopistomaantieteilijät kuvittelevat opettavansa tulevia tutkijoita, vaikka useimpien opiskelijoiden mielissä siintää aivan muunlainen ura. He tavoittelevat mielenkiintoisia tehtäviä kansallisessa ja kansainvälisessä hallinnossa, oppilaitoksissa, kehittämisorganisaatioissa, yrityksissä ja kansalaisjärjestöissä.

Uhkana on maantieteen maistereiden kykenemättömyys käydä vuoropuhelua yhteiskunnan kanssa. Ehkä jo lähitulevaisuudessa on oikeutettua kysyä: ”Mikä on yhteytensä todellisuuteen kadottaneen ja vain englantia puhuvan maantieteen olemassaolon oikeutus ?”

Tilanne voidaan korjata sisällyttämällä yliopistojen rahoitusmalliin yhteiskunnallinen vaikuttavuus niin että tuntuu, paljon puhuttu kolmas tehtävä. Yliopistot voivat tehdä myös omia palkitsemiskäytäntöjä. Mittareiden laatimisen vaikeuteen vetoaminen on tekosyy, koska pohjimmiltaan on kyse on arvostuksen puutteesta ja pelosta siirtyä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Hannu Katajamäki

Lisää kirjoituksia

 

Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›