Toimittajat päästävät esimerkiksi ministerit ja muut yhteiskunnan edeskäyvät turhan helpolla. Kansakunnan kaapin päällä olevat voivat rauhassa esittää mitäänsanomattomuuksia, koska ne kuitenkin jalostetaan uutisoinnissa suuriksi näkemyksiksi.

Vallitseva tiedotuslogiikka salpaa korkeiden päättäjien tarpeen kunnon henkiseen kilvoitteluun: latteuksien latelemisella ja vanhojen ajatusten kierrättämisellä saa otsikoita ja pääsee pääkirjoituksiin. Koskaan ei uutiseksi nouse, ettei ministerillä taaskaan ollut mitään tähdellistä sanottavaa.

Kun sanojasta on tullut sanomaa tärkeämpi, jäävät monet tärkeät asiat pimentoon. Esimerkiksi aluekehittämisen uudet oivallukset eivät paikannu valtavirrasta, vaan rantakivien välisistä hiljaa värisevistä tyvenistä. Toivon maantiede nousee yllättävistä suunnista. Niitä soisin median nykyistä enemmän etsivän ja esittelevän.

Eino Leino oivalsi perustavanlaatuisen tärkeää, kun hän 1900-luvun alussa kirjoitti:

“Kun vieno joutuu keskeen karkean,
niin useasti karkeampi voittaa.
Ken kuulee ärjyessä ulapan,
jos lapsi lammen heljän ääntä soittaa?”

Hannu Katajamäki

Lisää kirjoituksia

 

Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›