Suomen maaseutu on herkässä tilanteessa. Suuruuden logiikkaan viehtynyt päätöksentekokulttuuri on viemässä vielä elinvoimaisten kyliemme kehitysmahdollisuuksia. Kyläkoulujen hätiköidyt lopettamiset vaikuttavat perustavanlaatuisesti ja ehkä lopullisen haitallisesti monien maaseutukylien tulevaisuuteen.

Alakoulujen lopettaminen liittyy kuntien käyttötalouden vaikeutumiseen. Ajatuksena on, että karsimalla kouluverkkoa ja suurentamalla koulukokoa saavutetaan säästöjä ja monipuolistetaan opetusta. Päätösten perustana ovat lyhyen aikavälin taloudelliset laskelmat. Niissä ei ole mukana lasten ja heidän vanhempiensa arjen vaikeutumista. Niissä ei oteta huomioon alakoululaisten päivän pitenemistä, koulukyydin odotusaikoja eikä suuren koulun yhteyttä oppimistulosten heikkenemiseen ja turvallisuuden tunteen vähenemiseen. Kansalaisten paras ei ratkaise. Raha ratkaisee.

Kunnallispoliitikot ovat ristiriitaisten viestien keskiössä. Hätäännyksissä päätetään ”ainoan vaihtoehdon” mukaisesti. Päätöksiä kyseenalaistavat leimataan hämmentäjiksi. He eivät muka ymmärrä tosiasioita ja kokonaisuuksia; he ratkaisevat asiat tunteen vallassa. Kuitenkin aivan järkiperäisesti on pääteltävissä, että kyläkoulu voi olla paljon muutakin kuin koulu. Siellä voi olla eläkeläisten toimintaa, nuorisotoimintaa sekä monenlaisia kulttuuri- ja harrasterientoja.

Kyläkoulut voivat myös toimia kuntien lähipalvelujen solmukohtina. Valtionhallinnon neuvonta- ja lupapalveluja voidaan organisoida kyläkoulujen kautta. Lukemattomin kehittämishankkein on osoitettu kyläkoulujen roolin laaja-alaistamisen suunnat. Näitä hyviä käytäntöjä kunnat ovat kuitenkin kykenemättömiä käyttämään, koska poliitikot eivät osaa käyttää valtaansa ja antaa virkamiehille tehtäväksi erilaisten vaihtoehtojen valmistelua.

Päätöksiä tehdään ulkopuolisten konsulttien maaseudun paikallisyhteisöjen luonnetta ymmärtämättömien suositusten perusteella. Kansalaisten näkökulmien alikäyttö korostaa erilaisten paikallisen vaikuttamisen välineiden vakavan kehittämisen tarvetta, koska varsinkaan pinta-alaltaan suurissa ja yhdyskuntarakenteeltaa monipuolisissa kunnissa läheskään kaikki kylät eivät saa riittävästi edustajia kunnan päättäviin elimiin. Laajojen maaseutualueiden kunnissa tarvitaan myös kyläasiamiehiä, jotta kylien ääni yltää päätöksentekijöille.

Suomessa lakkautetaan heppoisten laskelmien perusteella kehityskelpoisia kouluja ja samalla nakerretaan omin päätöksin oman maaseudun tulevaisuuden näkymiä. Ennen maaseutua kurjistavista päätöksistä kelpasi syyttää valtion keskushallintoa. Nyt ei tarvitse mennä näin kauas: kunnat tekevät sen itse.

Hannu Katajamäki

Lisää kirjoituksia

 

Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›