Istun junassa Helsingistä Turkuun. On torstai-iltapäivä. Katson ympärilleni yhdeksän kymmenestä kanssamatkustajastani on keskittynyt kännykkäänsä. Osalla on luurit päässä. Mietin, missä he ovat, mitä he ajattelevat ?
Itse ajattelen Aldous Huxleyn kirjaa Uljas uusi maailma, jossa valtaapitävien kehittelemä onnellisuushuume soma pitä kansalaiset tyytyväisinä ja säyseinä. En usko salaliittoteorioihin, mutta silti ajattelen itseäni, kanssamatkustajiani, meitä kaikkia. Oliko Huxley niin kauas näkevä, että hän erehtyi todellisuuspaon välinettä kuvatessaan ainoastaan yhdellä kirjaimella ?
Hannu Katajamäki
