Antiikin näytelmissä keksittiin mahdottomien tilanteiden ratkaisijaksi yllättävä ja toisinaan epälooginen juonenkäänne. Usein sen tuotti ihmistodellisuuden ulkopuolinen, jumalallinen voima. Se ilmaantui näytelmään nostolaitteiden avustamana tulen säkeneissä. Tämä yliluonnollinen olento, deus ex machina eli jumala koneesta, ratkaisi mutkikkaan tilanteen: asiat oikenivat, tragedia silisi komediaksi, epätoivo hulmahti toivoksi.

Suomen pelastajaksi on löytynyt oma deus ex machina. Se on digitalisaatio. Se uudistaa opetuksen, se vivuttaa leikkauksien runtelemat yliopistot maailman huipulle, se turvaa maaseudun asukkaiden hyvän elämän, se vie meidät uuden onnen kiertoradalle. Se on uusi Sampo.

Digitalisaatiosta on tullut uskonnonomainen pelastussanoma. Sen mahdollisuudet ovat suuret, mutta ne eivät toteudu tyhjillä hokemilla kaiken digitalisoinnista. Jos digitalisaation avulla halutaan varmistaa esimerkiksi turvallinen vanhuus, tarvitaan valtava määrä digitukihenkilöitä.Tarvitaan myös kiinteät valokuituyhteydet koko maahan.

Operaattorien varaan digitukea ei voi jättää. Niiden palvelu on kömpelöä. Jos esimerkiksi netti kaatuu, ovat puhelinohjeet monesti epätäsmällisiä ja johtavat pahimmillaan ongelman vaikeutumiseen. Tarvitaan henkilökohtaista palvelua, usein paikan päällä.

Millä tavoin Juha Sipilän digihallitus on ajatellut henkilökohtaisen tuen hoitaa? Mistä saadaan muutama tuhat palvelevaa digiarjen mahdollistajaa, jotka lyhyellä varoitusajalla korjaavat kaatuneet digipalvelut ja antavat rauhallista opastusta? Kansalaisten sysääminen omilleen monimutkaistuvien digipalvelujen varaan on erityisesti vanhusten kohdalla heitteille jättämistä.

Kokeneiden opettajien pedagogista osaamista ei ole digihuumassa hyödynnetty. Suomessa on piintynyt usko tekniikan kaikkivoipuuteen. Tietokoneista on opetuksessa tullut itsetarkoitus. Kuvitellaan naiivisti, että mikä tahansa tietokoneessa oleva aineisto on arvokas sinänsä.Uskotaan, että oppimisen korkein muoto on tablettitietokoneen näpyttely.

Innostava ja pidetty opettaja, joka on saanut hyviä tuloksia omalla opetustyylillään, masentuu ja menettää opettamisen ilon. Hänet leimataan epäkelvoksi, jos hän ei jaa oppilailleen sähköisiä oppimateriaaleja ja organisoi nettiaskartelua. Väitän kuitenkin, että opetuksen ydintä on edelleen opettajan ja oppilaiden luokkahuonevuorovaikutus, molemminpuolinen läsnäolo. Sitä ei voi tietokone korvata, ainoastaan tukea.

Tietokone ei ole myöskään välttämätön.Taitava opettaja kykenee havainnollistamaan esimerkiksi historian keskeisten käännekohtien periaatteet pelkän liitutaulun avulla. Sitä oikeutta ei saa häneltä viedä. Opetusta ei ole varaa jättää kontaktiopetusta välttelevien sosiaalisesti rajoittuneiden tietokonenäprääjien koekentäksi.

Hannu Katajamäki


Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›