Näinkin voi käydä

Keskittämisen politiikkaa jatketaan ja asuntojen hintojen holtiton kallistuminen erityisesti pääkaupunkiseudulla jatkuu. Tampereen seutu ja Turun seutu seuraavat. Yksityishenkilöiden ja taloyhtiöiden velat lisääntyvät jyrkästi. Myös vuokrat jatkavat nousuaan. Asumistuki nielee yhä enemmän. Nykyiset kaksi miljardia euroa vuodessa eivät riitä. Rakennetaan viikkopendelöijien konttikyliä. Suurimpien kaupunkien sisäiset sosiaaliset erot lisääntyvät. Maatalous keskittyy etelä- ja länsirannikolle. Maakuntayliopistoja lakkautetaan. Maakuntia yhdistetään. Pieniä kuntia otetaan valtion holhoukseen.

Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolinen alue muuttuu heikkenevien keskusten ja pistäytymismaaseudun alueeksi. Infrastruktuuri rapistuu ja palvelut karkaavat kauaksi. Elämisen edellytykset kaventuvat. Vähenevät aluekehitysresurssit eivät kykene korvaamaan menetyksiä. Maisemat kasvavat yhä laajemmin umpeen. Matkailullinen vetovoima vähenee. Kakkosasunnot rapistuvat. Asumisen monipaikkaisuus alkaa menettää viehätystään. Omavaraistalouteen perustuvat elämäntapayhteisöt yleistyvät. Itä-Suomen rooli metsäteollisuuden puunhankinta-alueena vahvistuu.

Tämäkin kehityskulku on mahdollinen

On omaksuttu hajautetun kilpailukyvyn politiikka. Paikallisyhteisöt tekevät kehittämisopimuksia maakuntien kanssa. Leader –metodi on laajennettu myös kaupunkeihin. Paikallisyhteisöt määritellään yhdyskuntarakenteen piirteiden perusteella. Ne ovat kansalaisten toiminnallisia päivittäisalueita, joita jäsentää asuminen: jokainen asuu jossakin.

Uusien yritysten perustamista edistetään elinkeinojoukkueilla. Nykymuotoista rakennerahastohankkeista on luovuttu, koska niiden kustannus-hyöty –suhde ei ole kohdallaan. On siirrytty syvähenkisen aluepolitiikan aikaan. Kaikki alueet ja kaikki kansalaiset ovat yhtä tärkeitä. Tulevaisuutta eivät ole jähmeän keskitetyt rakenteet ja suuruuden logiikka, vaan omaan kohtaloonsa vaikuttavat vahvat paikallisyhteisöt ja ihmisten kokoinen toivon maantiede.

Luovutaan menestyksen ennaltamääräytymisopista. Syvähenkisen aluepolitiikan periaatteen mukaisesti turvataan paikallisyhteisöjen kehitysmahdollisuudet niiden omista lähtökohdista. Tätä kutsutaan paikkaperustaisuudeksi. Sen menetelmiä ovat kasvuvyöhykkeet, kehittämisopimukset ja elinkeinojoukkueet. Maakunnilla on verotusoikeus.

Turvataan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen riittävä monipuolisuus. Profiloinnin verukkeella tehtävät leikkaukset lopetetaan. Turvataan lähikoulut ja lähikirjastot. Palautetaan luokkayhteisöt myös lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen. Muistetaan, että digitalisaatio on opetuksessa renki eikä isäntä.

Valtion tasolla määritellään hallitusohjelmassa aluekehittämisen ja alueidenkäytön suuret linjat. Maakuntavaltuustot sopeuttavat valtakunnalliset linjaukset omille alueilleen ja tukevat niihin perustuvaa paikkaperustaista kehittämistä, jota toteuttavat yhteistyössä kansalaiset, kansalaisjärjestöt, yritykset, kunnat ja asiantuntijaorganisaatiot. Maakunnan päättäjät ovat tärkeässä roolissa ylhäältä välittyvän (top down) ja alhaalta nousevan (bottom up) sopeuttamisessa.

Paikkaperustaisuuden omaksuminen häivyttää keinotekoisen kaupunki-maaseutu kahtiajaon, kun kaikki paikallisyhteisöt saavat yhdenvertaiset mahdollisuudet solmia kehittämissopimuksia. Tarvitaan lisää kohtaamisareenoita, joissa erityyppisten paikallisyhteisöjen edustajat vaihtavat ajatuksia sekä kehittelevät paikkaperustaisen politiikan näkökulmia ja käytännön hankkeita. Aluekehittämiseen liittyviä edunvalvontabunkkereita ei suvaita

Hannu Katajamäki


Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›