Epämiellyttäville sekä pelkoa tai kunnioitusta herättäville asioille on kautta aikain keksitty kaunistelevia tai hyvitteleviä kiertoilmauksia eli eufemismeja. Nykykielenkäytössä vauhti vain kiihtyy. Mitä myönteisempi lataus jossakin sanassa on, sitä enemmän on oltava varuillaan. Erityisen vaarallisia ovat ”kehittäminen”, ”uudistaminen” ja ”eheyttäminen”. Hätäkellojen pitää soida todella kovaa, kun aletaan puhua ”rakenteellisesta kehittämisestä”.

Työvoimapalveluja on kehitetty lakkauttamalla työ- ja elinkeinotoimistoja. Tämän seurauksena erityisesti maaseudulla asuvien työnhakijoiden asiointimatkat ovat pidentyneet, mutta kukapa ei haluaisi olla mukana yhteiskunnan kehittämisessä, palveluiden parantamisessa ja aktiivimallin edistämisessä.

Kehittäminen ja uudistaminen eivät enää liity vahvistamiseen ja toimintaedellysten parantamiseen, vaan supistamiseen ja määrärahojen leikkauksiin. ”Vastuunkantajia” ovat ne, jotka eivät kyseenalaista tällaista kehittämistä ja uudistamista. Maan tapa on ensin leikata rajusti ja antaa hippuja takaisin. Tätä kutsutaan vastuulliseksi politiikaksi.

Puhutaan myös yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä. Se tarkoittaa asutuksen tiivistämistä ja keskittämistä sekä uudisrakentamisen vaikeuttamista kaava-alueiden ulkopuolisella maaseudulla. Tällainen kehittäminen on luonnollisesti ymmärrettävä maaseudun parasta tarkoittavaksi. Eheyttämisen ja ilmastonmuutoksen torjumisen nimissä on myös silloin tällöin kaavailtu keskusten ympärille kehiä, joiden ulkopuolella asuvat saisivat tyytyä vähäisempiin palveluihin kuin kehien sisällä asuvat.

Jos on kyse supistuksista ja leikkauksista, on puhuttava niistä eikä kehittämisestä ja uudistamisesta. Menetysten uhkaamien paikkakuntien asukkaiden ja päättäjien kanssa on käytävä aitoa keskustelua eri vaihtoehdoista eikä kierrellä pitkin maata osoittamassa empatiaa, mutta samalla viestittäen, että mikään ei kuitenkaan enää muutu. Koska kansaa ei voi vaihtaa, eliittimme olisi hyvä ryhtyä pohtimaan viestintäänsä. Uudistumisen lähtökohdaksi sopii yksinkertainen oivallus: kansalaiset eivät ole tyhmiä, kansalaisia tulee kunnioittaa.

Yhteiskuntaan voisi tulla aivan uudenlaista hehkua, kun kansalaiset rehellisestä puheesta ja aidosta vaikuttamisen mahdollisuudesta hurmaantuneina alkaisivat vakavasti pohtia ratkaisuvaihtoehtoja ja viimeinkin löydettäisiin aidon uudistamisen henki. Muutoksella on kiire, sillä nykyinen uudistaminen, kehittäminen ja eheyttäminen ovat taannuttamassa Suomen soinnittomaksi luolaksi.

Hannu Katajamäki


Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›