Koko aluetutkijan urani ajan 1970-luvulta alkaen olen puhunut ja kirjoittanut demokraattisen aluehallinnon puolesta. Olen kritisoinut aluehallintomme sekavuutta ja perustellut suuren selkeyttämisen tarvetta.

Juha Sipilän hallituksella oli lupaavat lähtökohdat. Niitä kuitenkin jäytävät keskustan maakuntamallin ja kokoomuksen sosiaali- ja terveyspalvelujen valinnanvapausmallin koplaus, osassa maata liian heiveröiset maakunnat ja luontaista toiminnallisuutta rikkovat maakuntarajat, erityisratkaisun puuttuminen pääkaupunkiseudulta, tietojärjestelmien integroinnin sekava valmistelu, verotusoikeuden puuttuminen maakunnilta, jonka seurauksena maakunnat ovat täysin keskushallinnon ohjauksessa eikä niillä ole itsenäistä päätösvaltaa.

Valtakunnallinen tavoite kolmen miljardin euron menojen hillitsemisestä aiheuttaa ainakin osassa maakuntia kestämättömän tilanteen. Rahoitusyhtälö on epäselvä. Maakuntien päättäjät uhkaavat joutua mahdottomaan tilanteeseen. Valtion kehysbudjetoinnin sanelema säästäminen pakottaa keskittämään palvelut maakuntien pääkeskuksiin; maaseudulta palvelut karkaavat lopullisesti.

Työvoimapalvelujen siirtäminen maakuntien järjestettäväksi sirpaloi palvelut tilanteessa, jossa tarvittaisiin vahvaa työvoimapolitiikkaa, työnhakijalähtöistä kokonaispalvelua sekä monipuolista keskitettyä työmarkkinainformaatiota. Rohkenen epäillä maakuntien osaamista koordinoida työvoimapalvelujen kokonaisuutta. Hätäpäissä tehdään olan takaa sopimuksia taivaita hipovia lupauksia antavien alan yritysten kanssa. Tosiasiassa työvoimapalvelut yksityistetään. Pelkään, että työmarkkinoilla ajaudutaan kaaokseen, mikäli hallituksen huonosti harkittu suunitelma toteutuu vuonna 2020. Ihmettelen työvoimahallinnon ylimpien virkamiesten kritiikitöntä suhtautumista aktiivisen työvoimapolitiikan alasajoon.

Viimeaikaisten havaintojeni valossa en pidä myöskään hyvänä vanhus- ja kotipalvelujen järjestämisen siirtämistä maakunnille; ne tulee säilyttää kunnilla, joilla on parhaat edellytykset hoitaa turvalliset lähipalvelut. En ole myöskään vakuuttunut ylimmän poliittisen ja virkamiesjohdon osaamisesta; loppumattomasti pulppuava fraasipuhe synnyttää vakavan epäilyksen, että kokonaisuus ei ole hallinnnassa.

Viime päiviin asti olin kuitenkin vakuuttunut: yllä olevasta huolimatta on uudistuksessa edettävä ja toivoin, että maakunta- ja soteuudistus eduskunnassa hyväksyttäisiin. Ajauduin kuitenkin ankaraan henkiseen painiin, kun oivalsin edellä listaamieni näkökohtien olevan perustavanlaatuisia. Jouduin tunnustamaan uudistuksen olevan siinä määrin sekavuutta täynnä, etten voi sitä enää aiottuna kannattaa. On toteutumassa hallinnollinen salto mortale, kuolonhyppy ilman turvaverkkoa. Kanveesiin uhkaa jäädä liian monta yksin jätettyä epäselvyydessä ja voimattomuudessa sinnittelevää kansalaista.

Tosiasiat ovat niin ilmeisiä, että hallitukselle ei olisi häpeäksi vetää takaisin esitystään. Se olisi poliittinen sankariteko. Puutteellisen ja monin osin toimimattoman uudistuksen runttaaminen väkisin läpi eduskunnassa muutaman äänen marginaalilla välittämättä seurauksista kansalaisten ja aluekehityksen kannalta olisi arvostelukyvytöntä arvovallan politiikkaa. Äänestysasetelman ongelmallisuutta korostaa sinisen tulevaisuuden virhemarginaaleja pienempi kannatus ja olematonta vähäisempi poliittinen uskottavuus.

Tehty työ ei ole mennyt hukkaan. Tarvitaan parlamentaarinen valmistelu, jossa kiinnitetään huomiota ainakin seuraaviin näkökohtiin:

  1. Nykyhallituksen maakuntamallin ja valinnanvapausmallin koplauksen purkaminen.
  2. Maakuntien tehtävät. Tässä yhteydessä on tutkittava työvoimapalvelujen irrottaminen maakuntahallinnosta sekä laajan yksityistämisen järkevyys.
  3. Maakuntien verotusoikeus.
  4. Maakuntajako
  5. Vaalitapa. Yhtenä vaihtoehtona voisi olla listavaali. Voisi myös harkita melko tiheään vaalipiirijakoon perustuvaa vaalia. Se takaisi alueellisen edustavuuden. Perinteinen vaalitapa ei ole ehkä kansalaisten kannalta riittävän kiinnostava.
  6. Maakuntien ja kuntien työnjaon sekä toimivaltojen selkeyttäminen. Tässä yhteydessä on kiinnitetävä erityistä huomioita kuntien vastuuseen sosiaalipalvelujen järjestämisessä.
  7. Pääkaupunkiseudun ja mahdollisesti muutaman muun suurimman kaupunkiseudun erityisratkaisut.
  8. Viranomaisvalituksen selkeyttäminen ympäristöasioissa.
  9. Uudistuksen kokonaisvalmistelun johtamiseen liittyvän osaamisen varmistaminen.

 Hannu Katajamäki


Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä

Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›