Yhteiskuntatieteissä alkoi 1800-luvulla keskustelu talouden vaihtelun luonteesta. Tuolloin olivat jo tiedossa muutaman vuoden kaarissa etenevät suhdannevaihtelut. Vähitellen alettiin kuitenkin myös pohtia yhteiskunnan pitkän aikavälin muutoksia. Aika ajoin esiintyi murroksellisia kausia, joiden jälkeen edettiin pitkiä aikoja tiettyjen perusoivallusten varassa.

Hyvin mullistava Euroopassa oli ollut Englannissa 1700-luvulla alkanut teollinen vallankumous. Sen lähtökohta oli teknologinen keksintö, höyrykone. Tuli mahdollisuus tehokkaaseen tuotantoon ja syntyi tehdasteollisuuden innovaatio. Teollistuminen myös kietoutui siirtomaiden raaka-aineperustan hyödyntämiseen ja tällä tavoin se vaikutti koko maailmaa mullistavasti; syntyi globalisaation ensimmäinen ja sitkeästi kestävä eriarvoisuuden asetelma: jako maapallon rikkaaseen pohjoiseen ja köyhään etelään.

Teollisen vallankumouksen inspiroimana alkoi keskustelu talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen pitkistä vaiheista; ehkä kehityksessä on lyhytkestoisten suhdannevaihtelujen lisäksi myös ikäänkuin raskasta hengitystä, joka ilmenee vähintään kymmenien vuosien kaarissa. Tästä ilmiöstä alettiin puhua pitkinä aaltoina.

Ensimmäinen merkittävä pitkien aaltojen teoreetikko oli Stalinin vainoissa 1930-luvun lopussa menehtynyt Nikolai Kondradjev. Merkittävimmäksi pitkien aaltojen teoreetikoksi on kuitenkin vähitellen tullut Joseph A. Schumpeter (1883-1950). Hänen ajatuksensa kapitalismin ”luovasta tuhosta” ja uudenlaisista sankariyrittäjistä uuden pitkän aallon nostattajina ovat näinä aikoina hyvin ajankohtaisia.

Luova tuho aiheuttaa aika ajoin murroksellisia aikoja, jolloin vanha murtuu ja uudet talouden muodot saavat alkunsa. Murroksellisen ajan ytimessä ovat vanhoja ja uusia oivalluksia yllätyksellisesti soveltavat ja yhdistelevät innovaattorit. He käynnistävät uuden pitkän aallon, jonka kantamana talouden evolutiivinen kehitys jatkuu.

Uuden pitkän aallon aihioiden tunnistamiseen liittyy pirullinen ongelma: aikanaan tärkeiksi voimistuvien heikkojen signaalien tunnistaminen on sietämättömän vaikeaa. Se, mikä tuntuu tällä hetkellä tärkeältä, ei välttämättä olekaan tärkeää.

Vaikeutta lisää, että alussa innovaattorit eivät ole tunnettuja poliitikkoja, yritysjohtajia tai tutkijoita. He ovat tuntemattomia päätöksentekijöille ja suurelle yleisölle. Välttämättä he eivät itsekään tunnista oivallustensa kauaskantoisuutta. Heidän ideoitaan ei kommentoida lehtien pääkirjoituspalstoilla tai sosiaalisessa mediassa. He eivät esiinny luovuuseminaarien puhujina tai kirjoita tulevaisuutta käsitteleviä menestyskirjoja. He eivät bloggaa tai tubeta. Kuitenkin heissä on maailman toivo.

Pohjimmiltaan schumpeterilaiset aallot ovat ainutlaatuisia, uniikkeja. Niiden pituus voi myös vaihdella. Suuntana näyttäisi olevan pitkien aaltojen lyheneminen: talouteen ja muuhun yhteiskunnallisiin ilmiöihin liittyvät muutokset ovat nopeutuneet, ja tämän seurauksena pitkien aaltojen kaaret lyhenevät. Niihin liittyy kuitenkin tärkeä pysyvä ominaisuus, jota kutsutaan emergenssiksi.

Emergenssin periaate tarkoittaa, että uusi pitkä aalto ei synny tyhjästä, vaan se rakentuu aikaisempien pitkien aaltojen perustalle. Tämän vuoksi esimerkisi aluekehityksen pitkän jänteen strategioissa on tunnistettava aikaisemman kehityksen pitkät aallot, jotta pystytään tekemään tulevaisuutta koskevia viisaita valintoja. Alueella, jossa on suurteollisuuden perinne tarvitaan erilaisia mikroyrittäjyyden edistämisen välineitä kuin alueella, johon aikaisemmat pitkät aallot ovat jo juurruttaneet pienyrittäjyyden idean.

On tärkeää luoda edellytyksiä kaikille paikallisyhteisöille: jossakin juuri oikeat oivallukset ja henkilöt kohtaavat. Oletus menestyksen syntymisestä vain tietynlaisissa ympäristöissä ei tue pitkiiin aaltoihin perustuvaa evolutiivista kehitystä. Esimerkiksi liiallinen keskittäminen ja vaihtoehdoton usko suuruuden logiikkaan salpaavat menestyksen mahdollisuuksia.

Uusi pitkä aalto tarvitsee hyviä sattumia toteutuakseen. Tämän vuoksi aluekehittämisen periaatteena tulee olla sattuman maksimointi. Keskeinen edellytys on hajautettu kilpailukyky, maamme koko maantieteen mahdollisuuksien oivaltaminen. Olen aloittamassa kirjaa, jossa osoitan, että tämä periaate on synnyttänyt Suomen menestystarinan eikä tämä fundamentti ole muuksi muuttunut.

Hannu Katajamäki


Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›