Yritysmäinen yhteiskuntapolitiikka vahvistui maassamme 1990-luvulla. Julkisella sektorilla ryhdyttiin soveltamaan yrityksissä kehiteltyjä johtamisoppeja; katsanto tunnetaan nimellä New Public Management. Suuruuden ekonomia ja keskittämisen logiikka alettiin nähdä ilman vaihtoehtoja olevina välttämättömyyksinä. Julkisten palvelujen ulkoistaminen ja kilpailuttaminen arvioitiin kansalaisten edun mukaiseksi: saataisiin joustavia, kustannustehokkaita ja asiakaslähtöisiä ratkaisuja.

Kilpailutuksesta saadut kokemukset eivät ole vastanneet odotuksia. Pahimillaan kustannukset ovat nousseet ja laatu heikentynyt. Useimmiten halvin tarjous voittaa; paikalliset yritykset ja kansalaisjärjestöt eivät hintakilpailussa pärjää kansallisille ja kansainvälisille suuryrityksille. Paikalliset palvelut siirtyvät enenevästi omistajiensa taloudellista hyötyä maksimoivien palvelukonsernien käsiin. Mikäli sote -uudistus toteutuu kaavaillun kaltaisena, pelkään tämän kehityksen vahvistuvan.

Yritysmäisesti johdetun yhteiskunnan kokonaisuus on hämärtynyt. Se on jaettu osaprosesseihin, joiden ”omistajat” pyrkivät oman palasensa osalta maksimaaliseen tehokkuuteen. Tätä kutsutaan osaoptimoinniksi. Kansalaisten tasolla tämä näkyy palvelujen keskittymisenä suuryksikköihin sekä arjen hankaloitumisena. Kilpailutusketjujen alihankkijoiden alihankkijoita ei pystytä kontrolloimaan. Ongelmatilanteissa vastuuta pallotellaan.

Matka lähimpään palvelupisteeseen voi ”uudistuksen” jälkeen olla kymmeniä kilometrejä pidempi kuin aikaisemmin. Yhteyden saaminen puhelimella on vaikeaa. Palvelukonsepteja kehitetään diginatiivien ehdoilla. Sirpaleiset ja huonosti suunnitellut tietojärjestelmät aiheuttavat erityisesti vanhuksille ahdistusta, epävarmuutta ja kiukkua.

Suomessa ei ole mekanismia, joka arvioisi yksittäisten päätösten vaikutuksia yhteiskunnan kokonaisuuden näkökulmasta. Ministereillä on omat reviirinsä, joissa valmistellaan ja toteutetaan hallitusohjelman kirjauksia. Hallitusohjelmat ovat kokoelma yksittäisiä toimia, jotka on kirjattu kaikkia hallitukseen osallistuvia puolueita tyydyttäväksi kimaraksi. Matkan varrella tehdään vielä ”koplauksia”, jotka entisestään hankaloittavat järkevää päätöksentekoa. Historiaan jäävä esimerkki on Juha Sipilän hallituksessa solmittu maakuntahallinnon ja sote-palveluiden valinnanvapauden pakkoavioliitto.

Hannu Katajamäki


Lisää kirjoituksia

 

Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›