Yhteiskunta on moninaisten vaikutusyhteyksien kompleksinen kokonaisuus, jonka hahmottaminen on kansalaisille, päättäjille ja tutkijoille yhä tukalampaa.  Ongelmien korjaaminen yksittäisratkaisuin voi aiheuttaa kokonaisuuden tasolla pahevaa häiriötä ja hankaluudet lisääntyvät entisestään.

Yhteiskunnan kompleksisuus synnyttää pirullisia ongelmia, englanniksi wicked problems. Suomeksi käytetään myös ainakin käsitteitä viheliäiset ongelmat ja ilkeät ongelmat. Alan johtavien tutkijoiden käyttämä pirullinen ongelma on kuitenkin mielestäni kuvaavin ja toivon sen vakiintuvan.

Pirullisten ongelmien kesyttäminen on vaikeaa. Työryhmät, neuvonpidot, strategiat ja toimenpideohjelmat selättivät perinteisiä kesyjä ongelmia, mutta pirullisia ongelmia totunnaiset menettelytavat eivät ratkaise. Hyvistä pyrkimyksistä huolimatta vaikeuksien alho syvenee.

Pirullisten ongelmien välttäminen edellyttää esimerkiksi valtion keskushallinnossa syvällekäyviä muutoksia. On luovuttava perinteisistä hallintoreviireistä ja muodostettava monialaisia valmistelu- ja päätöksentekofoorumeita. Ehkäpä ministeriöitä ei enää tarvita. Niiden aika kuluu liiaksi reviirinvartiointiin ja omaan hallinnnonalan tehtävien osaoptimointiin, joista seuraa esimerkiksi palvelujen liiallinen keskittäminen ja kansalaisten arjen heikkeneminen.

Hallitusohjelmat on kirjoitettava tavoitelähtöisiksi ja määriteltävä kunkin ministerin vastuualueet niiden mukaan. Hallintomenettelyt joustaisivat eikä tehtäisi nykyisenkaltaisesti, kun ministerien moninaistuvat tehtävät tungetaan väkisin menneen ajan ministeriöiden rakenteisiin.

Juha Sipilän hallitus oli oikeilla jäljillä, mutta rohkeus ministeriöiden syväreformiin puuttui. Lopputulos näkyy esimerkiksi maakunta- ja soteuudistuksen takkuuntumisessa. Pirullisen ongelman vyyhtiä sakeutti onneton koplaus maakuntien lukumäärän, maakuntahallinnon tehtävien, sosiaali- ja terveyspalveluiden valinnanvapauden sekä kolmen miljardin euron menojen suitsimisen välillä.

Hannu Katajamäki


Lisää kirjoituksia

 

Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›