Ihmisten liike on monipuolistunut. Asutaan ja eletään monissa paikoissa. Tätä eivät perinteiset tilastot tavoita, koska ne perustuvat kotikunnan mukaiseen tarkasteluun. Paikallistason liike on alinomaista. Pistäydytään siellä ja pistäydytään täällä. Kakkosasunnoissa vietetään pitkiäkin aikoja. Yhtäkkiä maaseutukaan ei enää näyttäydy tyhjentyvänä takapajulana, vaan monenalaisten aktiviteettien paikkana.
Liikkeessä olevan yhteiskunnan tilastollinen kuvaus on vaikeaa. Tähän mennessä on kuitenkin jo osoitettu, että perinteisen tilastollisen erittelyn perusteella tehty tulkinta vääjäämättömästä ja nopeasta väestön keskittymisestä on vain osatotuus. Esimerkiksi heinäkuussa väestön alueellinen jakauma on tyystin toinen kuin marraskuussa. Kansalaisten maantieteen todellisuus on moniulotteinen ja tämä paljastuu erityisesti paikallisyhteisöihin keskittyvässä tarkastelussa.
Digitalisaation eteneminen haastaa yhä vakavammin aluejakoihin perustuvan hallintomallin. Perustuuko tulevaisuuden hallinto joustaviin verkostoihin, jotka tukevat kiinteitä aluejakoja paremmin kansalaisten ja yritysten vaihtelevia arpeita ? On ryhdyttävä kiireesti hahmottamaan liikkeessä olevan yhteiskunnan maantiedettä ja sen edellyttämiä käytäntöjä.
Hannu Katajamäki
