Vanha aluekehittäjä kuunteli lempituolissaan Miles Davisia ja vaipui uneen. Unessa hän kirjoittti blogia:
”Suomessa haluttiin pitkään pitää kaupunki ja maaseutu kuntajaotuksella erillään. Nykyään on toisin. Lopullisesti tilanne hämärtyi 1990-luvulla, jolloin kunnat saivat itse ryhtyä päättämään statuksestaan. Tällä tavoin useista puhtaista maaseutukunnista tuli kaupunkeja, koska nimenmuutoksen arvioitiin edistävän kunnan kilpailukykyä.
Suomen aluekehittäminen tarvitsee uuden strategian, jonka lähtökohtana on vaihtelevien paikallisyhteisöjemme muodostama kokonaisuus. Tämän vuoksi ehdotan, että viedään kehitys loogiseen päätökseen ja muutetaan kuntalakia siten, että kaikki kunnat ovat kaupunkeja. Tällä tavoin koko maa saadaan kaupunkipolitiikan piiriin ja ikiaikainen vastakkainasettelu menettää käyttövoimansa. Monia urbaaniuskovaisia kauhistuttava maaseutupolitiikka jää pois käytöstä. Vanhana maaseutupoliitikkona olen valmis tämän uhrauksen tekemään, kun vastineeksi saadaan koko maata kokonaisuutena tarkasteleva aluekehittämiskatsanto.
Uusi kaupunkipolitiikka on vivahteikasta ja sen kohteena ovat maan kaikki asutut kolkat, syrjäisimpienkin alueiden kaupunginosia myöten. Ei tarvita erillisiä foorumeita, vaan kaikkien kaupunkien edustajat osallistuvat moni-ilmeisen kaupunkipolitiikan sisältöjen kehittämiseen.
Tutkijat pohtivat erilaisten kaupunkien paikkaperustaista kehittämistä. Ei ole enää maaseutu- ja kaupunkitutkijoita, vaan aluekehityksen tutkijoita. Viimeinkin päästään yhdessä pohtimaan Suomen moninaisen maantieteen tarjoamia mahdollisuuksia kansalaisten hyvän elämän edistäjinä. Aluekehittämisen erillisyyden ja vastakkainsettelun aika päättyy.”
Vanha aluekehittäjä havahtui todellisuuteen pöllämystyneenä. Oliko hän nähnyt painajaisunen keskellä heleintä kevätpäivää ?
Hannu Katajamäki
