Yhdysvaltainen biologi Rachel Carson huomasi 1960-luvun alussa, että massoittain lintuja kuolee tietyillä alueilla. Hän julkaisi vuonna 1962 asiasta kirjan ”Äänetön kevät”, jossa hän osoitti lintukuolemien ja kasvinsuojeluaine DDT:n käytön välisen yhteyden. Carsonin havainto johti DDT:n kieltämiseen.

Carsonin teoksella oli myös kauaskantoisempia seurauksia. Ensi kertaa ryhdyttiin vakavasti pohtimaan talouden ja ympäristön välistä suhdetta. Oivallettiin pelkän talouden ehdoilla etenemisen riskit: kasvit, eläimet ja ihmiset kärsivät. Carsonin teoksesta katsotaan modernin luonnonsuojeluliikkeen alkaneen; sen vaikutuksesta syntyi globaali ympäristötietoisuus.

Kestävän kehityksen kokonaisuus

Eliöiden ja elottomien ympäristötekijöiden muodostamat toiminnalliset kokonaisuudet eli ekosysteemit ovat joustavia. Ne pystyvät sietämään määrättyyn rajaan asti ulkoisia häiriötekijöitä, kuten ilmansaasteita ja kemikaalipäästöjä. Sietokyky voi kuitenkin lopulta pettää ja tapahtuu äkillinen romahdus. Romahdukset voivat olla paikallisia, jolloin puhutaan saastuneista järvistä tai kasvillisuudesta paljaista metsälämpäreistä. Pelottavimpana vaihtoehtona on koko maapallon suuren ekosysteemin, mahtavan elonkehän, suistuminen pysyvään häiriötötilaan. Siitä seuraisi elämän perustavanlaatuinen häiriintyminen. Viimeisimmät ilmastonmuutosraportit osoittavat, että tämä riski on todellinen.

Taloudellisesti kestävä kehitys ottaa luonnon tarpeet huomioon. Tarvitaan ympäristön huomioon ottamiseen ohjaavia välineitä. Niitä ovat esimerkiksi teollisuuden päästöjen rajoittaminen, uusiutuvien energialähteiden käytön tukeminen, merkittävien hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi sekä kansainväliset sopimukset, joiden avulla pyritään vähentämään ilmastonmuutosta edistäviä päästöjä.

Talouden ja yhteiskunnallisen päätöksenteon mekanismit eivät myöskään saisi lisätä yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Tämä on sosiaalisesti kestävän kehityksen ydin. Sosiaalisesti kestävä kehitys takaa ihmisten oikeudenmukaisen kohtelun riippumatta heidän syntyperästään, varallisuudestaan tai asuinpaikastaan. Kulttuurisesti kestävä kehitys kunnioittaa ihmisten ja eläimien perusoikeuksia. Se vaalii ilmaisunvapautta, ihmisten välistä yhdenvertaisuutta, vahvistaa kulttuurista monimuotoisuutta ja takaa henkisen perinnön siirtymisen sukupolvelta toiselle.

Kestävän kehityksen toteutuminen edellyttää ympäristön, talouden, kulttuurin ja sosiaalisten tekijöiden samanaikaista huomioon ottamista. Tarvitaan vahvaa yhteistä tahtoa ja käytännön toimenpiteitä, jotta kestävä kehitys tulee todelliseksi. Julistukset ja kauniit periaatteet eivät riitä, elleivät ne muutu käytännön toiminnaksi.

Bruttokansantuote ei sovellu kestävän kehityksen mittariksi

Bruttokansantuote on tuotettujen tavaroiden ja palvelusten rahassa mitattava yhteissumma yhden vuoden aikana. Bruttokansantuote on vallitseva alueiden ja valtioiden kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin mittari. Kestävän kehityksen näkökulmasta bruttokansantuote on kuitenkin yksipuolinen indikaattori. Se ei ota huomioon talouden ympäristölle aiheuttamaa rasitusta. Se kirjaa hyväksi sellaisenkin kehityksen, joka on ympäristön kannalta haitallista. BKT ei myöskään tunnista kansalaisten välisiä varallisuuseroja. Suurenkin taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden yhteiskunta voi näyttäytyä bruttokansantuotelaskelmissa edistyneenä.

Bruttokansantuotetta laaja-alaisempi mittari on esimerkiksi kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW). Se vähentää taloudellisten aktiviteettien myönteisistä vaikutuksista niiden ympäristöä ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta heikentävät vaikutukset. Tällä tavoin pelkästään talouden ehdoilla tapahtuvasta toiminnasta rangaistaan. Myös muita bruttokansantuotetta monipuolisempia mittareita on kehitetty, esimerkiksi aidon kehityksen indikaattori (GPI).

Kun vaihtoehtoisia indikaattoreita ja bruttokansantuotetta on eri maissa verrattu, on huomattu, että monipuolisemmmin mittaavat indeksit eivät ole enää kasvaneet, vaikka BKT:n kasvu on jatkunut Tämä osoittaa, että kestävän kehityksen näkökulmasta bruttokansantuote alkaa olla arveluttava mittari.

Vaihtoehtoisten indikaattoreiden viesti on yksiselitteinen: mikäli yhteiskunnallisessa päätöksenteossa halutaan edistää kestävää kehitystä, bruttokansantuotteesta vallitsevana kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin mittarina on luovuttava. Bruttokansantuotteeseen perustuva yhteiskuntapolitiikka johtaa esimerkiksi ilmastomuutoksen hillitsemisen katsannosta tehottomiin, jopa haitallisiin toimenpiteisiin

Silti BKT:n asema on edelleen hyvin vankka. Vaihtoehtoisten mittareiden laskentamenettelyt ovat monimutkaisia ja esimerkiksi EU:n jäsenvaltioiden poliittisten päättäjien on vaikea päästä yksimielisyyteen mittareiden eri osatekijöiden painottamisesta. BKT on näennäisen neutraali mittari ja sen käytössä ei tällaisia valintoja tarvitse tehdä. Perustaltaan bruttokansantuote on kuitenkin mitä poliittisin ja ideologisin mittari; se edustaa maailmaa, jossa ihmisten, luonnon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden on alistuttava talouden vaateille.

BKT ja pelkästään perinteiseen talouskasvuun nojaava käsitys yhteiskunnallisesta edistyksestä ovat tiensä päässä. Voisiko Antti Rinteen hallitus olla aloitteellinen, ja ryhtyä ajamaaan EU:ssa bruttokansantuotetta monipuolisempien edistyksen indikaattorien käyttöön ottamista ?

Hannu Katajamäki


Lisää kirjoituksia

 

Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›