1. Mitä vaihtoehtoja on Suomen alueellisen organisoitumisen tavoissa ?

Ensimmäinen vaihtoehto

Keskittäminen etenee ja asuntojen hintojen kallistuminen erityisesti pääkaupunkiseudulla jatkuu. Tampereen seutu ja Turun seutu seuraavat. Yksityishenkilöiden ja taloyhtiöiden velat lisääntyvät jyrkästi. Myös vuokrat jatkavat nousuaan. Asumistuki nielee yhä enemmän. Nykyiset kaksi miljardia euroa vuodessa eivät riitä. Rakennetaan viikkopendelöijien konttikyliä. Suurimpien kaupunkien sisäiset sosiaaliset erot lisääntyvät. Maatalous keskittyy etelä- ja länsirannikolle. Maakuntayliopistoja lakkautetaan. Maakuntia yhdistetään. Pieniä kuntia otetaan valtion holhoukseen.

Pähkinäsaaren rauhan rajan itäpuolinen alue muuttuu heikkenevien keskusten ja pistäytymismaaseudun alueeksi. Infrastruktuuri rapistuu ja palvelut karkaavat kauaksi. Elämisen edellytykset kaventuvat. Vähenevät aluekehitysresurssit eivät kykene korvaamaan menetyksiä. Maisemat kasvavat umpeen. Matkailullinen vetovoima vähenee. Kakkosasunnot rapistuvat. Asumisen monipaikkaisuus alkaa menettää viehätystään. Omavaraistalouteen perustuvat elämäntapayhteisöt yleistyvät. Itä-Suomen rooli metsäteollisuuden puunhankinta-alueena vahvistuu.

Toinen vaihtoehto

Omaksutaan hajautetun kilpailukyvyn strategia. Vahvuutena on maantieteemme, tila ei lopu kesken. Meillä on monipuoliset kehittämismahdollisuudet. Maantieteemme on muutosjoustavuutemme eli resilienssin merkittävä voimavara.

Aluerakenteemme perushahmo ei ole kahtiajako kaupunkeihin ja maaseutuihin, vaan paikallisyhteisöjen muodostama mosaiikkimainen jatkumo. Suomea on viisasta ja kansalaisten näkökulmasta oikeudenmukaista kehittää monipuolisten paikallisyhteisöjen maana. Paikallisyhteisöjen vastakkainasetteluille ei ole perusteita. Tarvitsemme vahvat kaupungit ja moniin yhteiskunnallisiin tarpeisiin vastaavan maaseudun. Suomea kehitetään monipuolisten yhdyskuntien kokonaisuutena, se turvaa menestyksemme.

Eriyttäminen on välttämätöntä. Kaupunkiseuduille taataan omanlaiset ratkaisut. Kaupunkien läheinen asumismaaseutu, maatalouden luonnehtima ydinmaaseutu, ikääntyvien asuttama harvaan asuttu maaseutu sekä maaseudun paikalliskeskukset edellyttävät maantieteellisiin olosuhteisiin sovitettuja maankäytön suunnittelun ja rakentamisen periaatteita.

Pääkaupunkiseutu nähdään erityisenä alueena, jonka merkitys koko Suomelle on erinomaisen tärkeä. Samalla oivalletaan, että Suomen tulevaisuuden suuria kysymyksiä ei ratkaista pidäkkeettömällä sisäisellä ja kansainvälisellä muuttoliikkeellä suurimmille kaupunkiseuduille.

Suomen kilpailukyvyn katsannosta on hyväksytty, että metsänkäyttöön perustuva ja muu valmistava teollisuus on tärkeää myös jatkossa. Paikallisteiden kunnosta ja muusta teollisuuden tarvitsemasta infrastruktuurista huolehditaan. Maassamme on noin 500 000 vapaa-ajan asuntoa. Niiden ympärivuotisen käytön turvaaminen on tärkeä yhteiskunnallisen päätöksenteon tehtävä.

Viisas eteneminen perustuu maantieteen oivaltamiseen: suurimpien keskusseutujen merkitys on jatkossa suuri, maakuntakeskukset ja seutukaupungit vahvistavat vaikutusalueidensa menestysedellytyksiä, moninaiset maaseutualueet tarjoavat asumisen ja yrittämisen mahdollisuuksia, jotka halutaan hyödyntää.

Eri puolille Suomea muodostetaan kasvuvyöhykkeitä. Esimerkiksi tunnin juna Turun ja Helsingin välillä synnyttää 2020-luvulta alkaen Uudenmaan ja Varsinais-Suomen maaseutualueille tiiiviiden yhdyskuntien nauhan, uuden vuosituhannen raittikylän. Kasvuvyöhykkeitä muodostetaan myös Itä- ja Keski-Suomeen sekä Länsirannikolle. Helsinki-Tampere-Seinäjoki-Vaasa on maantieteellisesti laajin kasvuvyöhyke.

Kasvuvyöhykkeet ovat hajauttavan aluekehittämisen tärkeitä välineitä. Kasvuvyöhykkeiden luontevana runkona ovat ratayhteydet. Tarvitaan vanhojen ratayhteyksien kunnostamista. Tarvitaan myös uusia ratayhteyksiä. Maankäytön suunnittelussa ylitetään maakuntarajat. Uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa määritellään kasvuvyöhykekaavoituksen periaatteet.

  1. Mitä on aluekehittäminen 2030-luvulla ?

Paikallisyhteisöt tekevät kehittämisopimuksia maakuntien kanssa. Leader –metodi on laajennettu myös kaupunkeihin. Paikallisyhteisöt määritellään yhdyskuntarakenteen piirteiden perusteella. Ne ovat kansalaisten toiminnallisia päivittäisalueita.

Uusien yritysten perustamista edistetään elinkeinojoukkueilla, joissa kokeneet yrittäjät valmentavat tulevia yrittäjiä. Elinkeinojoukkueiden kautta syntyy paikallisia yrityskeskittymiä, joita kutsutaan mikroklustereiksi. Nykymuotoista rakennerahastohankkeista on luovuttu, koska niiden kustannus-hyöty –suhde ei ole kohdallaan. Projektimyllytys on päättynyt.

On siirrytty syvähenkisen aluepolitiikan aikaan. Kaikki alueet ja kaikki kansalaiset ovat yhtä tärkeitä. On liian uskaliasta ja perusteetonta olettaa, että menestys voi syntyä ainoastaan tietynlaisissa ympäristöissä. Vielä kohtuuttomampaa on luulla, että Suomesta voisi kehittyä suurkaupunkiyhteiskunta. Viisaampaa on ajatella, että menestys voi syntyä monenlaisissa ympäristöissä, paikkojen moninaisuuden kirittämänä.

Myönteisille sattumille on annettava maksimaalinen mahdollisuus. Yllättäville yhdistelmille on annettava tilaa. Monipuolisten edellytysten turvaaminen riittää; jossakin juuri oikeat ihmiset ja asiat kohtaavat. Syntyy uusia oivalluksia, uusia työpaikkoja, uusia sankaritarinoita. Tämä on evolutiivisen aluekehittämisen periaate. Tulevaisuutta eivät ole jähmeän keskitetyt rakenteet ja suuruuden logiikka, vaan omaan kohtaloonsa vaikuttavat vahvat paikallisyhteisöt ja ihmisten kokoinen toivon maantiede. Tämän asetelman vahvistamiseksi on aloitettu syvähenkinen aluepolitiikka.

  1. Miten koko maan henkiset ja aineelliset voimavarat saadaan tehokkaaseen hyötykäyttöön kestävällä tavalla?

Luovutaan menestyksen ennaltamääräytymisopista. Syvähenkisen aluepolitiikan periaatteen mukaisesti turvataan paikallisyhteisöjen kehitysmahdollisuudet niiden omista lähtökohdista. Tätä kutsutaan paikkaperustaisuudeksi. Sen menetelmiä ovat kasvuvyöhykkeet, kehittämisopimukset ja elinkeinojoukkueet.

Turvataan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen riittävä monipuolisuus. Profiloinnin verukkeella tehtävät leikkaukset lopetetaan. Turvataan lähikoulut ja lähikirjastot. Palautetaan luokkayhteisöt myös lukioihin ja ammatilliseen koulutukseen. Muistetaan, että digitalisaatio on opetuksessa renki eikä isäntä.

  1. Mikä on valtion, maakunnan ja paikallisyhteisöjen rooli ja työnjako?

Valtion tasolla määritellään hallitusohjelmassa aluekehittämisen ja alueidenkäytön suuret linjat. Maakuntavaltuustot sopeuttavat valtakunnalliset linjaukset omille alueilleen ja tukevat niihin perustuvaa paikkaperustaista kehittämistä, jota toteuttavat yhteistyössä kansalaiset, kansalaisjärjestöt, yritykset, kunnat ja asiantuntijaorganisaatiot. Maakunnan päättäjät ovat tärkeässä roolissa ylhäältä välittyvän (top down) ja alhaalta nousevan (bottom up) sopeuttamisessa.

  1. Miten voidaan välttää maaseudun ja kaupunkien vastakkainasettelu ja eriytyminen?

Paikkaperustaisuuden omaksuminen häivyttää keinotekoisen kaupunki-maaseutu kahtiajaon, kun kaikki paikallisyhteisöt saavat yhdenvertaiset mahdollisuudet solmia kehittämissopimuksia. Tarvitaan lisää kohtaamisareenoita, joissa erityyppisten paikallisyhteisöjen edustajat vaihtavat ajatuksia sekä kehittelevät paikkaperustaisen politiikan näkökulmia ja käytännön hankkeita. Sanonnasta “Kaupungistuminen on globaali megatrendi” ja kysymyksestä “Pitääkö koko maa pitää asuttuna?” on tullut näköalattoman aluekehityskeskustelun huvittavia alaviitteitä.

Hannu Katajamäki


Lisää kirjoituksia

 

Blogin kirjoittaja

hannu katajamaki

Itseni ja toivottavasti myös muiden mielen virkistykseksi teen ajankohtaisia huomioita. Kiinnostukseni kohteet ovat monet. Vielä en osaa arvioida, mihin matka johtaa. Tie on avoin ja risteyksiä on paljon. Tämä matkaanlähtö on täynnä lumousta.

Jäin eläkkeelle 1.12.2016 Vaasan yliopiston aluetieteen professuurista. Koulutukseltani olen valtiotieteen tohtori.

- Hannu Katajamäki

Tutustu minuun ›